Ilman vastauksia

Päässäni pyörii niin monta kysymystä, niin monta. Niihin ei tunnu koskaan tulevan vastauksia. Miksi et voi tulla tänne luokseni, miksi et halua olla täällä kanssani, miksi et halua edes miettiä asiaa? Ei mikään muu, ei mikään saa minua pois tästä tuskasta, vain sinä voisit auttaa, jos haluaisit tulla. Eihän sinulla välttämättä ole aikaa paljon, mutta voisit edes joskus tulla. Saisit jo yhdellä tulemisella niin paljon aikaan, saisit niin paljon tuskaa pois. Siksihän siellä kaukana olet, sinulla on siellä kaikki, ja varmastikaan et tarvitse minua. Niin paljon on asioita ja kysymyksiä, joihin haluaisin selvennystä, vastauksia ja lopullisen tuomion. Kukaan ei osaa kuitenkaan auttaa, kaikki vain ovat niin vaiti, kukaan ei ymmärrä. Edes sinä et ymmärrä, vaikka sinun pitäisi. Vai olenko väärässä, enhän ole uskaltanut edes kertoa sinulle, kuinka tärkeä ja rakas ihminen olet minulle, olet kuin oma sisko, paras ystävä, se kaikki jota tarvitsen. Korvaat ne kaikki, kaikki ihmiset, jotka esittävät ystäviäni. Kukaan ystävä ei todellisuudessa välitä, etkä sinäkään, mutta kun haluaisin että välittäisit…

Tuutikki