Särkynyttä unelmaa

Istun yksin, synkässä ja ankeassa huonessani,
ahdistuksen, surun, tuskan ja ikävän kourissa.
Olen sisältä pelkkää tunnotonta tyhjää,
sydän tuhansina palasina, kaikki repaleina.
Unelma, jota jaksoin aina toivoa ja toteuttaakin,
on nyt poissa, lopullisesti särkynyt,
en saanutkaan viettää kanssasi niitä hetkiä,
jotka halusin olla lähelläsi ja viettää luonasi.
Se kaikki oli nyt mennyttä, ja viimeinenkin
toivon kipinä oli sammunut,
itken kaikki unelman rippeet pois sisältäni,
kaikki tulevat sisältäni kyynelinä,
eivätkä koskaan palaa ehjinä
ja uudelleen toteutettavina takaisin,
ne kaikki ovat nyt menneet lopullisesti pois,
tulleet kyynelinä pois minusta,
enää ei ole mahdollisuutta saada unelmiani takaisin,
eikä sinua, sinäkin olet nyt lopullisesti poissa elämästäni.

Tuskasta ja ikävästä.

Tuutikki