Valoa jossakin

Näen pienen valopisteen tunnelin päässä, jossakin kaukana. Uin sitä kohti, yritän päästä eteenpäin liiman seassa. Kuulen jossakin puhetta, mutta en saa selvää kuka puhuja oli, tai mitä hän puhuu. Hetki hetkeltä pääsen vähän kerrallaan eteenpäin, lähemmäksi valoa. Joku pitää minua kädestä, tunnen käden kädessäni. Uin ja uin, valo muuttuu kirkkaammaksi ja se lähenee. Kuulen jo sanat, saan niistä selvää "Yritä herätä, minä olen täällä." En tiedä kuka puhuja on, mutta jotenkin ääni on niin tuttu. Se ei ole äiti, ei isä, ei sisko eikä veli, ei kukaan joka ensimmäisenä pyörii mielessäni, siis vaihtoehto puhujasta. Puristan varovasti kättä. Kuulen, kuinka hän sanoo nimeni ja kertoo että hän on täällä. En pelkää, menen eteenpäin. Pääsen lähemmäksi. Sitten tunnen äänesi, on vaikea uskoa, että olisit jossakin lähelläni. Ehkä joku ilkeä ihminen, joku läheinen joka haluaa minun heräävän nopeasti, ehkä tuo henkilö on vain tallentanut ääntäsi kasetille, tuonut sen luokseni ja laittanut sen korviini soimaan, että heräisin nopeammin ja luulisin sinun olevan siinä. Mutta se käsi, siitä en osaa ajatella. Menen eteenpäin ja mitä lähemmäksi valoa pääsen, sitä varmempi olen, että se olet sinä, ja käsi joka minun kättäni pitää, on sinun kätesi. Ponnistan kaikin voimin, pääsen valon toiselle puolelle. Puristan kättäsi taas. Sanot nimesi, kerrot kuka olet. Näen sinut, olet siinä, olit todellakin siinä vieressäni. Kerään kaiken voimani jota minulla on ja kuiskaan nimesi hiljaa. Kysyn miksi olet siinä. Kerrot että tulit koska et halunnut etten heräisi vain siksi, ettet ole luonani. Se tekee oloni niin onnelliseksi, mutta toisaalta oloni on niin voimaton, ja päätäni särkee. Koneet piipittävät ympärilläni, joku valkotakkinen ystävällinen nainen pyörii ympärilläni. Puristan kättäsi kaikin voimin, olen peloissani. Vain sinun takiasi olin herännyt, vain sinä olit saanut minut tulemaan takaisin. Istut siinä sängylläni, kuuntelet kaikki minun jutut, jotka jaksan päänsäryltäni ja peloltani sinulle kertoa. En kestäisi tässä pelossa ilman sinua, pelkään kaikea mitä täällä paikassa ikinä minulle tehdäänkin. Vain sinä olet ainoa turvani. Oloni tuntuu niin turvalliselta, se ehkä saa pelkoakin pois. Ehkä alan toipua tästä koomasta, tästä päänsärystä ja pelosta.

Ehkä vielä jossakin on se valo, ehkä kaikki voi vielä joskus kääntyä hyvin päin.

Tuutikki