Vahva tuli

Talot nousevat metsään, paikka alkaa huutamaan nimeään.
Se on ollut joskus itsensä, arvokas kuin maailma.

Monet kädet peittävät kaiken alleen, paikka itkee itseään.
Se on ollut joskus jotakin ja on muistoissa väkevä!

Hiljainen puu katsoo alas, kaikki kuivuu vedestä ja elämästä.
Se on ollut tulessa ennenkin, kuuman peittämä.

Liekki nuolee kaiken pois tuulen mukana ilmaan.
Paikka on ollut joskus ihmisen ja pian se on omansa.

Se näkee jälleen valon, joka alkaa tulesta itkeä.
Ja elämä nousee maasta, joka on levännyt haudassaan.

Menneen ajan kuvaus pohjoisesta.

Nummisuutari