Portti
Ennen kuin horisonttiviiva oli kokonaan muotoutunut nykyiselleen, ja maa oli vielä litteä vanhojen uskomusten usvan reunustaessa sen tutkimattomia seutuja. Kuin kaislavene pitkin Niiliä, hiljainen alus lipui maankiekon ympäri virtaavan meren pintaa. Illan tummetessa tähdet syttyivät taivaan kristallikanteen opastaakseen meitä kuin muinaiset universaalit tähtikartat. Vanhojen hiekkaan hautautuneiden temppeleiden hahmot katosivat sinisen hohtavaan yöhön, kun laiva loittoni rantaviivasta yhä kauemmas kohti äärettömyyttä.
Platinaa heijasteleva täysikuu nousi taivaalle nousuveden mukana. Katsellessani laivaa kuun ja tähtien valossa huomasin sen olevan äärimmäisen vanha. Kaikkien tuntemieni kulttuurien piirteet sekoittuivat siinä sellaisiin, joita saatoin vain arvailla sijainneen vanhan maan unenomaisten vuorisolien takana. Yön laskeutuessa kääriydyin viittaani kannella. Katsellessani loputonta tähtitaivasta, huomasin sen kietoutuvan planetaariseen sumuun lipuessamme kohti unimaailman seutuja.
Herätessäni aamun valoon näin pellava-asuun pukeutuneen miehen ohjaavan laivaa ja horisonteissa krysoliittia hohtavien hahmojen kohoavan äärettömyyksiin kuin pilarit. Krysoliittia hohtavat hahmot, jotka vartioivat maan neljää tuulta. Peilityynellä merellä suuntamme oli kohti unimaailman pohjoista, joka kaartui äärettömän usvahorisontin takana.
Sukeltaessamme äärettömään horisonttiin toisen päivän iltana oppaaksemme platinaa hohtavan kuun lisäksi ilmestyi useita vihertävän ja violetin sävyisiä planeettoja. Kolmannen päivän aamun sarastaessa valo oli muuttunut, se näytti tulevan kuin esineiden sisältä. Katsoessani taivaalle tajusin sen johtuvan usvameren yllä loistavista neljästä vanhasta tulipallosta; neljä aurinkoa, neljällä meren kulmalla. Valo ja varjo olivat muuttaneet muotoaan, siitä tiesin meidän lähestyvän lumottuja maita.
Neljännen päivän aamuna saavuimme kahden suuren rantakallion väliseen salmeen, jonka välistä tuuli puhalsi jatkuvasti ja sai aikaan äänen kuin pasuunan puhallus. Ohitettuamme salmen saavuimme yllätyksekseni taas avomerelle, jolla ei ollut horisonttia. Mutta kääntäessäni katseeni länteen, jonka sijainti unimaailmassa vaihtelee jatkuvasti, huomasin kallioita ja vihreän saaren, sekä kaupungin sen rinteellä. Huomioni kiinnitti portti rantavedessä, noin varttimailin päässä rannasta. Portin hahmossa vanhat mineraalikiteet yhdistyivät etäisten planeettojen hohteeseen.
Pellava-asuinen mies oli pysytellyt vaiti koko matkan ajan. Mutta huomatessaan katseeni kiinnittyneen porttiin hän viittoi minut luokseen. Mies otti jotain hopeaa hohtavasta rasiasta, johon oli kuvioitu tapahtumia historiasta ja varhaisemmilta ajoilta kuin vanhimmat ihmiskunnan muistumat. Hiljaisen arvokkuuden ympäröimänä hän sanoi: "Tämä on avain Porttiin ja puutarhoihin Alun takana." Ja hän ojensi minulle hohtavan avaimen, jota kiersi ikuisuuden symbolia muistuttava ornamentti. Avaimen keskellä oli kolme kirjainta, jotka kykenin tunnistamaan: Alef, Mem ja Tav, joista muodostui sana Emet.
Katsoessani avainta sen pintaan kaiverretut kirjaimet näyttivät liikkuvan kolmion muotoon ja symbolista muodostui ympärilleni portti, jonka valo liikkui spektrin rajapinnassa. Avain oli portti ja portti oli avain; olin portilla rantavedessä, ja samanaikaisesti unohdetun maan porteilla, jonka muurit kohosivat korkealle kuin krysoliittiset hahmot, jotka olin nähnyt vain joitakin päiviä sitten saapuessamme kohti lumottuja maita. Olin saapunut syvimpien visioiden maan Portille. Astuessani holvikaaren taakse Alun puutarhat aukesivat edessäni. Puutarhat, joiden keskellä lepäsi suuri puu, jonka hahmo oli kuin Ensimmäisen.