Unen valtakunnan vieraana
Syksyn saapuessa unen maahan, maahan valveen ja unen rajalla, musiikki kietoo unelmat ympärilleen. Salaisuuksien levätessä muotoutumattomassa valtakunnassa, todellisuus on siellä toinen.
Melodian kuljettaessa minut läpi rajamaan, kohti kylmää autiota, mieleni läpi kulkee muistumia tarunhohtoisten menneiden aikojen valtakunnista. Valtakunnista jotka syntyivät kadotakseen meren aaltoihin, jotka kuiskaavat vuosimiljoonien salaisuuksia.
Katson unen muotoutumattoman valtakunnan läpi, kohti vanhan massiivisen kartanon hahmoa sumuisten rantakallioiden huipulla. Voin aistia saman melodian kulkevan tuon viktoriaanisen kartanon utuisen hahmon lävitse. Melodiat täyttävät talon tarinoilla Sargassomeren kätköistä, Atlantiksen nummilta, noiden unohdettujen kosmisten viestien kuiskauksilla. Ajoista, kun maa oli nuori ja muotoutumaton. Ajat, jotka ovat kadonneet muistumistamme, jo kaukana historian alkuhämärässä.