Ikävä

Aurinko aamukaste susta vain jäi…
pois luotain lähdit ystäväin…
Sua ikuisuus odottaa…
Suru kyynel sydämein särkee…
Kaipuu tieltä metsään johtaa…
Kyyhky siivilleen nousee ja auringon kohtaa…
Syys puusta lehdet pudottaa…
hautas viereen nukahdan…
Ikuisesti rakas ystäväin luonas olla saan…

tää runo tuli suoraan jostain syvältä miun sisältä.. en ajatellut yhtään mitään... vain kirjoitin... tää runo synty kun miun paras kaveri kuoli... ja mie itkin kaikki päivät ilman kyyneleitä ja yöllä valutin kaikki suolapisarat joita olin päivällä varastoinut sisimpääni..

sirje