Ilman Toivoa

En aio ruveta tekee siitä sinulle sitä mitä se minulle oli…
joten olen hiljaa ja vaikenen niin kuin tähänkin asti…
Toivon ettet tule pettymään, Niin kuin minä petyin…
Syytin itseäni, ajattelin kuolemaa…
Henkisesti olinkin sitä…  KUOLLUT!!
Ja nyt tuntuu niin kuin olisin taas nähnyt vilauksen sen polun alkavasta päästä…
Se on kuin musta-aukko, jossa ei näy mitään kuin kaivo jonka päällä on kivinen kansi, kylmä ja julma…
En voi kuin olla, elää tyhjänä ja kevyenä. Näkymättömänä pimeässä…
en näe pienintäkään valon täplää..
ei mitään toivoa..
olen yksin..
yksin TYHJYYDESSÄ!!

Kaikki ajatukseni ajalta 1995-2001

tää teksti kertoo siitä kun joskus kauan sitten koulukiusattu tyttö kärsii yhä edelleen.. pienikin vilkaisu vanhaan valokuvaan tuo pintaan kaikki muistot menneestä...

sirje