Ikävä

Sumu metsän huntuharsoon peittää,
ei ketään missään oo.
Silloin niin kaunista kaikki vain oli,
kun aurinko kaiken muutti.

Olit kulkenut satoja kilometrejä
vain löytääksesi minut.
En halunnut sua satuttaa,
mutten voinut anteeksikaan antaa.

Sä jätit mut yksin,
vaik mua rakastitkin.
Sä uskoit Jumalaan,
niinkuin mäkin.
Sä olit vahva,
jota katsoessa tunsin voiman valtavan.
Sä olit komee,
mut et mikään pähkinänsärkijä.
Sä olet ikävä,
joka särki mun sydämen.

Huntuharson kadotessa,
katosit sinäkin.
Alkoi sataa kaatamalla
ja salamat halkoivat taivasta.
Hymyilit mulle vielä kerran,
kuin hyvästiksi ikuisen.

Tallasin pitkin metsäpolkua,
ajatellen elämän sanoja.
Sä lähdit hyvästejä sanomatta
mun luota,
kun se auto ajo sun päältä.
Mä haluun pyytää sult anteeksi,
en mä tarkottanu sitä mitä sanoin.
Sä uskoit muhun,
mä uskoin suhun 
ja Jumala uskoi meihin.

Sä jätit mut yksin,
vaik mua rakastitkin…

Snowflakes