Elokuun polttava aurinko

Polttava elokuun aurinko pellon yllä,
omassa yksityisessä helvetissään
tartuttaa syysneidon siipiin rokkoa,
leimahtavaa tulta.

Tulenlieska kiertää kehää,
nuolee heinäaukean, elonkorjuun
aikaisia kuivuneita olkia,
hehtaarin kokoista maaperää,
sen reunoja
kunnes savu viimein hälvenee
ja alkaa satamaan.

Paksu savu siirtyy länteen,
huomaamattomasti
kuten öiset varjot.

Raiskattu, runnottu maa,
alastomuus paljastuu kalpeana,
poskilla nokitahroja, haaleita,
muutama karvas kyynel.

Siivet käristyneet tuhkaksi
leijaillen ilmavyöryn mukana 
maantien varteen,
ikikukkien huomaan.

Varikset räksyttävät,
vääntelevät nokkiaan.

Silmissä kiiltää vahingonilo.

Enkelinsiipi