Poispyyhkimätön lika

Kuutamon kajossa välkehtivä paksu
sifonkihuntu verhoutunut
taipuisan luontokappaleen hipiälle
kurottaen jäseniään hohtavaan hankeen
heiluen, vaappuen tuulessa,
nuukahtamaisillaan kylmyyteen,
sormien kosketus menneessä, 
eletyssä ajassa,
hyytävä tuoksu joka mylvi
jo muinais-Siperiassa 
tekee paluun värisyttäen siipiänsä
ohuen ilmamassan päällä,
valloittaen kansan,
inahtaen kivusta käpälien päälle astumisesta,
sielusta kaikuu herkkä, voimaton huuto.

Tiedonlähteissämme iäti säilyvä
suppea kokonaisuus,
prologi
ja kannessa
    - poispyyhkimätön lika.

Enkelinsiipi