Unelmaa
Ylpeänä hän seisoo lavalla kaikkien edessä. Hän nauraa onnesta, hyppii, riemuitsee voittoaan. Hänen vaaleat kiharansa laskeutuvat kauniisti siroille olkapäille korostaen suuria, vihreitä silmiä. Hän hymyilee valloittavasti kaikille silmät tukkien, hän on onnellinen. Hän on oikea unelma.
Istun heti ensimmäisessä rivissä, autiopaikalla. Näen hänen jokaisen liikkeen hidastettuna, aivan kuin hän tekisi ne kaikki minulle. Hän kääntyy taas hymyilemään yleisölle ja kohtaa katseeni. Hetken verran voin aistia jonkin oudon väreilyn välillämme, sitten se katoaa hänen katseensa myötä. Huokaan hiljaa.
Illalla voittajalle pidetään suuret juhlat, hänen kunniakseen tietysti. Kaikki hänen ystävänsä saavat tulla paikalle, myös tuomarit on kutsuttu. Mutta minä en ole kutsuttujen joukossa, olenhan vain pelkkä tavallinen katsoja. Tietäen kohtaloni kävelen jo kohti ulko-ovea, kuin yllättäen hän rientää luokseni ja tarttuu minua kädestä. Hän kääntää minut varoen ympäri ja hymilee valkeilla hampaillaan. Sanaakaan sanomatta hän johdattaa minut autoonsa, kyyditsee minut kotiinsa, juhlien keskelle. Olen vieläkin niin sekaisin onnesta, etten pysty edes omin avuin nousemaan autosta. Olen päässyt askeleen eteenpäin.
Illan kuluessa hän juo paljon, vähän liikaakin mielestäni. En kuitenkaan uskalla sanoa sitä hänelle, enhän tunne häntä laisinkaan. Yön pimeydessä hän viimein hoippuu luokseni, istuu arkailematta syliini. Hän nojaa päänsä olkaani vasten ja kertoo miten hän huomatessaan minut tunsi jonkin yhteyden välillämme. Hän kertoo miten hän ei ole koskaan rakastanut ketään oikeasti ja miten hän ei ole koskaan saanut kokea olevansa rakastettu, haluttu. Hiljaa silitän hänen hiuksiaan, suutelen varovasti niskaan. Hän kääntää päänsä ja huulemme kohtaavat kuun valossa. Olen saanut haluamani.
Aamulla herään yksin tyhjästä vuoteesta, hän on jo lähtenyt eteenpäin. Huomaan viereisellä tyynyllä valkean kirjekuoren, päällä hänen käsialaa. Avaan varoen kuoren ja luen kauniit sanat, kertomuksen siitä miten hän haluaa nähdä minut uudelleen. Kirjeen lopussa on hänen puhelinnumeronsa, hän pyytää minua soittamaan. Olen kaikkein onnellisin.
Havahdun unelmistani juontajan kuuluttaessa voittajan. Hän hymyilee kauniisti lavalla, ylpeänä voitosta. Hänen katseensa osuu hetkeksi minuun, hymy sammuu hetkessä. Hän kääntää nopeasti katseensa pois, viestii eleillään haluavansa minut pois. Ja alistettuna kävelen kohti ulko-ovia, tiedän ettei hän tule ja vie minua mukanaan juhliinsa. Nöyränä suljen oven perässäin, suljen hänet ulkopuolelle elämästäni tietäen ettei hän koskaan ole minun. Kaikki oli vain pelkkää ihanaa unelmaa.