Petolliset ystävät

Joskus tuntuu siltä kuin tahtoisi kadota jonnekkin,
jonnekkin pimeään mutta turvalliseen,
jonnekkin kauas mutta lämpimään.
Kuin kukaan ei välittäisi,
ei jäisi kaipaamaan.
Oma kohtalo on muille ihan sama,
kunhan itsellä menee hyvin.
Kunhan itse saa mitä haluaa,
kunhan itse saa kenet haluaa.

Joskus tuntuu kuin haluaisi satuttaa jotakuta.
Satuttaa niin että kumpaakin sattuu,
satuttaa kovempaa kun uskaltaa ajatellakkaan.
Muut eivät välitä.
Muut eivät huomaa,
tuskaa joka tulvii silmistä,
tuskaa jonka huomaa olemuksesta.

Joskus tuntuu kuin tahtoisi uuden elämän.
Elämän, jossa ei olisi tuskaa kestettävänä,
elämän, jossa ei olisi muille vain ilmaa.
Silti, heitä ei kiinnosta.
He vain jatkavat matkaansa,
huomaamatta maassa makaavaa möykkyä jolla ei ole enää mitään,
huomaamatta sitä tuskaa jonka he tuottavat.

Mutta.. Tuskaankin tottuu. Jos ei ole mitään muuta,
siitä tulee ystävä.

Sussuu