Oikku

Se oli laukannut päin juoksutustarhan
             metallista tolppaa.
Ehkä se kompastui, ehkä se oli ilman kenkiä
                     ja lumen alla oli jäätä.
Meistä osui muutama tarhalle
    juuri kuin se oli tapahtunut.
Näen vieläkin silmissäni veren
    punaisen kuin matala
         talvinen aurinko.
Ja yhden kurssitoverimme
polvillaan kuin rukouksessa
     työntämässä vapisevin sormin takaisin
otsaan revenneestä aukosta
hangelle valuneita aivoja.

Tämä on parhain hevosruno joka tuo mun mieleen kaiken sen mitä ei sais tehä.

Teuvo