Uili

Uili olisi ansainnut paremman ratsastajan,
          sai kuitenkin minut.
Vuoden verran nimikkoni, ))oma hevonen)),
            valtion omaisuutta.
   Punaisenruskea tamma joka mieluummin
           tanssi kuin käveli.
Monet kerrat se kantoi minut
        lumisten oksien alle,ohi
punaisimman punatulkun.
Hiljaisuus humahti korviin,
      kylmä kasvoihin, nahkatakin uumenissa
sydän lauloi.

            Eilen sain puhelun,
Uili oli kuollut:aortan repeämä.
Sen sydämen suunnaton voima
        räjähti kuin aurinko, ja sammui.
Lumet ovat sulaneet,sataneet.
     Se metsä on kaukana, vuosien takana.
Mutta vieläkin
        osa minusta on siellä,
   osa minusta ei
      palannut koskaan.

Teuvo