Uili
Uili olisi ansainnut paremman ratsastajan,
sai kuitenkin minut.
Vuoden verran nimikkoni, ))oma hevonen)),
valtion omaisuutta.
Punaisenruskea tamma joka mieluummin
tanssi kuin käveli.
Monet kerrat se kantoi minut
lumisten oksien alle,ohi
punaisimman punatulkun.
Hiljaisuus humahti korviin,
kylmä kasvoihin, nahkatakin uumenissa
sydän lauloi.
Eilen sain puhelun,
Uili oli kuollut:aortan repeämä.
Sen sydämen suunnaton voima
räjähti kuin aurinko, ja sammui.
Lumet ovat sulaneet,sataneet.
Se metsä on kaukana, vuosien takana.
Mutta vieläkin
osa minusta on siellä,
osa minusta ei
palannut koskaan.
Teuvo
|