Liekkiö
Yön tummissa saleissa
matkamiesten vaimeat askeleet,
kaikuvat vainottuina
vaelluksella ikimetsien halki.
Pimeyden holveissa
jähmettyneen maailman täyttää,
valkoisten siipien äänetön kahahdus
valottomuuden hautavajoamassa.
Kummituslinnun kirkaisu
kuusenlehvien syvissä varjoissa,
pöllönhahmoinen usvan tiivistymä
lepattavana aaveena metsätien yllä.
Olemattomuuden rajamailla
liekkiö liitää vailla ilmavirtaa,
jokaisessa huudossa itkee tuskaansa
surmatun lapsen sielu.
Tristitia
|