Sanaton
Sanaton
Sanojen tanssi paperilla,
piirretty viiva kahlitsee ajatuksen
sille liian pieniin raameihin.
Raotin ovea säkeiden välissä
vain hieman,
niin että ilmavirta tuntui
kevyenä puhalluksena poskea vasten.
Merkityksiä näennäisyyden takana,
vain varjoina siitä,
mitä voisivat olla kahleitaan vailla.
Toiveiden muistot ja unien sirut,
kannattelevat kirjainten taakkaa.
Sanani kaikuvat mykkinä yöhön,
sokeina maalaavat kuvaa kankaaseen.
Haparoivat eksyksissä
kohti kaukaista taivaanlakea.
Tristitia
|