Yölaulu
Muotoaan muuttavat ääriviivat,
kaunis, pelottava, lumoava yö.
Kasvot ovat pimeää ja tähtiä,
tuomion valtikka käsissään.
Yhdet armahtaa vapauttavalla
unellaan,
toiset varjoillaan syöksee hulluuteen.
Kolmannet, kuutamon lapset,
hän salaisuuksien taakse johtaa.
Vaarallinen, kaikennielevä yö,
kuun sädeviitan alla.
Voimakkaampi, pimeämpi, tuoksuvampi,
tuhat kertaa enemmän kuin mikään muu.
Kaikki aistit avoimina juoksee,
kuin itsetuhovietin ajamana ihminen.
Ja yö velloo suurena, kaikkialla,
se kohoaa taivaalle kuin valtameri.
Syvä sielun rauha ja hiljaisuus,
taivaalla kuunsirppi ja tähti.
Tristitia
|