Ne yöt ja aamut
Sinulla oli siniset silmät ja kun koskit minuun, tuntui kuin nousisin lentoon.
En minä heti tiennyt, että tulisit vaikuttamaan minuun sillä tavalla kuin vaikutit. Tiesin, että siinä elämäntilanteessa emme mitenkään voisi jatkaa yöllisiä kävelyjämme, hiljaisia jutustelujamme, pieniä hetkiämme, joina olisin halunnut ajan pysähtyvän.
Minä olin turvassa sinun sylissäsi, rakas tuntematon. Julkisellakin paikalla, paikalla jossa kuka tahansa saattoi nähdä meidät ja laittaa liikkeelle juorusarjan, silloinkin minä olin turvassa sillä sinä pidit minusta kiinni.
Me kaksi; varatut, vapautta kaipaavat.
Ei ollut tarkoituskaan, että tutustuisimme toisiimme läpikotaisin, että lupaisimme toisillemme lisää yhteisiä päiviä, öitä. Me vain löysimme toisemme sinä yönä, kaksi samanlaista etsijää, yhtä eksyksissä olevaa. Emme me rakastuneet ensisilmäyksellä, silti sinä jäit asumaan minun muistoihini, olemaan jokapäiväisiin ajatuksiini.
Kolme yötä, kolme aamua.. Sinä vierelläni, minä sylissäsi. Sinä jaksoit silittää hiuksiani aamunkoitteeseen, jaksoit suudella suutelemisesta turvonneita huuliani aamuauringon noustessa. Sinä jaksoit kietoa minut syliisi, kun aloimme nukkumaan ja painaa kasvosi niskaani, hengittäen lämpimästi iholleni.
Jo rakastelusta väsyneinä, raukeina, tyytyväisinä me painauduimme toisiamme vasten, annoimme unen saatella meidät lepoon.
Minä kaipaan sinua vielä nytkin.
Tosi on.