Kaupungin kahleet

Harmaiden katujen lumoava ristiriita
vetää kenkiäni puoleensa
Pakottaa ne etenemään, halkomaan asfalttimerta

Kaupungin kutsuva meteli sekoittuu lorujen loppusointuihin
ja autojen loputon moottorinhurina kehrää korviani myöten

Kerrostalojen ilottomat kasvot katsovat minua kaukaa
Silmät kuin rikotut ikkunat, rinnalla rikottua sydäntä kantaa

Sinä tiesit koko ajan;
minä tunnen kielojen tuoksun 
Tämä kaupunki ei kuki

Out of Tune