Runo kelmeän käytävän päästä

"Ottaakos jänöjussi kahvia ja pullaa?"
Tiedustelin hältä kun kylmissään hyppi kadulla.
Ei se ruoja ottanut, espressoo tahtoi vain,
jänön heti kuristin ja hullun maineen sain!

Sitten haki auto minut ja kamarille vei,
pallo jalkaan, matka alkaa, Niuvanniemeen hei!
Kysyi siellä tohtori: "Miks jänöherran listit,
keskellä ajotietä luontokappaleen kuristit?"

Vastausta löytänyt en siinä hetkessä
oli ajatuksein jossain tuolla, pakoretkessä.
Ja jänikset ne kilvan loikki mun silmissä,
lepositeissä maatessain kuin kauhufilmissä.

Diagnoosin kuvittelin kauhean julmaksi
mut enpä osannut arvailla mun pääni pulmaksi:
Liika vahva kahvi oli sulattanut aivoni
ja jäniksiin nyt kohdistin patoumat, raivoni.

Tohtori, se setä kiva, pyysi multa runoa
"No kai mä sille rivin pari voisin punoa"
Ei kai siitä haittaakaan olis kummassa elämässä
Tohtorille runon tein, se olis ny mulla tässä:

"Olipa kerran pieni huone varattuna mulla,
tohtori se katseli osastolla suljetulla,
kun yksin horisin mä illoin jäniksistä ja säästä
ja nypin hiukset yksitellen omasta sekopäästä"

Paha Vaatturi