Runo 1

Surua, huolta, tuskaa
sydämein vain kantaa.
Hetken ehkä onnistaa,
epäonnea se antaa.
Täyttyy nyt ikävästä
sydämein ja mieli,
eikö siitä kyynel musta
jotakin jo kieli?
On nyt aika erota,
kaipuu jälkeesi saapuu.
On nyt aika itkeä,
alas pääni painuu.
Surua, huolta, tuskaa
sydämein vain kantaa.
Ehkä pieni liljankukka
onneakin antaa.

Ihmisen ikävä entisiin ympyröihin.

zaca