Runo 3
He valehtelivat minulle lauseella
’Me tarvitsemme sinua’.
Annoin heidän tulla
matalaan majapaikkaani
apuani noutamaan.
He sammuttivat elämänjanoni,
kuivattivat varteni verestä,
hukuttivat sieluni kiviin ja
sydämeeni he antoivat ikuisen
tuulen ja tuiskun.
He käyttivät minua kuin
halpaa huoraa,
koska en vaatinut mitään vastalahjaksi.
He puhuivat minulle
kauniita valheita vakavilla kasvoilla.
En edes uskonut heidän olevan niin taitavia.
Kun vihdoin sain itseni takaisin
Elävien kirjoihin
tulitte te,
ketkä viettelitte minua lausumalla
’Sinä tarvitset meitä ja
meidän oljenkorsiamme’.
Te ette vaatineet mitään,
mutta kun aloin näyttämään haluttomalta yhteistyöhön,
te vainositte jokaista liikettäni,
halusitte kaiken
- ettekä yhtään mitään!
Ajoitte mieleni hulluksi
niin taitavasti,
etten edes tajunnut syyttää siitä teitä.
Lupasitte paremman huomenen,
parempaa parhaalle.
Voi kuinka häpeän itseäni,
kuinka saatoinkaan uskoa
teidän likaisia valheita,
joiden punomaan verkkoon
tipahdin kuin Liisa kaninkoloon.
Kun olin saanut itseni kylmäksi
ja hulluksi,
tulit Sinä.
Sinä,
kuka et antanut minulle mitään,
et vaatinut minulta enempää kuin olin kykenevä antamaan.
Minun ei tarvinnut enää selittää,
sain maata rinnallasi hiljaa.
Sain parantaa omaa oloani
pesemällä sieluni verelläsi.
Sain itseni puhtaaksi menneisyyden haamuista,
teit minusta ehjän
ja meistä tuli oma kokonaisuus.
Mikään ei enää satuttanut minua,
eikä kukaan voinut enää valehdella minulle,
sillä sinusta tuli minun silmäni,
jotka pystyivät polttamaan valheiden
verkot.
Kauan olemme kulkeneet rinnakkain;
Sinä ja Minä.
Olemme saaneet paikata vanhat
vuotavat haavat
vahvoilla langoilla.
Olemme pystyneet katsomaan tulevaisuuteen,
Olemme halunneet jakaa
tämän kaiken.
Poltan sydämeni sieluusi,
jotta mikään myrsky ei voisi
meitä erottaa.
Sidon itseni rakkauden köysillä
varrellesi,
jotta kukaan ei voisi
meitä enää kaataa.
Olen yrittänyt antaa rakkaudelleni
oikeat mittasuhteet,
mutta olen epäonnistunut.
Kuinka koskaan voisin hyvittää Sinulle
kaiken sen,
mitä olet vuokseni tehnyt?
Mitenhän tämänkin selittäisi. Minun Rakkaudelle, kiitokseksi siitä, että kiskoi minut aikoinaan kuiville. Tämä on aikoinaan (vuonna 2002) kirjoitettu aikamoisessa tunnemyräkässä. Hieman parantelin sitä tässä samalla.
zaca
|